Pohdintaa ruotsin kielestä
Käytän jonkin verran arjessani ruotsin kieltä: jaan työkseni kotisairaanhoidon asiakkaille ruoka-aterioita, ja lähes puolet asiakkaista kommunikoi paremmin ruotsiksi kuin suomeksi - Paraisilla kun asutaan. Olen yrittänyt rohkaistua ja puhua heille yhtälailla kuin suomenkielisille, mutta edelleen (näin lähes kolme vuotta tuota työtä tehneenä) on minulla isoja vaikeuksia siinä. Ymmärrän kyllä melko hyvin mitä minulle sanotaan. Tai no, useimmiten. Mutta sitäkin suurempi ongelma on se, etten välttämättä osaa vastata. Haluaisin kyllä, mutta en löydä sanoja. Onneksi useimmiten sitten kuitenkin lopulta löytyy se yhteinen kommunikoinnin väline: sanaton viestintä eli ilmeet ja eleet. Välillä kyllä oikein harmittaa etten vieläkään osaa tämän paremmin ruotsia.